Thursday, November 7, 2013

Treasure Thursdays - Of Fennecs and Bearded Gentlemen...


Wüsti here is a fennec - oder eine Wüstenfuchs wie man es auf Deutsch nennt. Foxes are among my favorite animals and as you might have noticed at some point, I collect all kinds of foxy things. I try to find something fox-related as a souvenir everytime I travel somewhere (well, maybe not from Sweden, because I go there so often I'd be in trouble if I'd get fox stuff from every trip. ^^;; ).

It just so happened that Wüsti was waiting for me at a little antiquities shop in Ratzeburg where we stopped on our day trip outside Hamburg a couple weeks ago. He was stacked on a shelf full of old toys, only his adorable little face was visible and I found something very appealing in those honey-brown glass-eyes.

I've collected Steiff animals for sometime now and I recognized the distinctive silver button on his left ear and the typical expression that can only belong to a Steiff animal. At first glance I thought he was a dog of some sort but when I asked the shopkeeper if I could have a closer look, his fox tail came into view.

It was settled then and there that Wüsti would be coming home with me. :-) A later research around the web revealed that he's from the 1960's, and is a fennec by the production name "Xorry". He's in a pretty good condition, no missing fur, clearly he has been kept safe from a too harsh manner of playing. Although the fact that his tags are missing reduce his collectible value somewhat. That doesn't bother me though, I love him and he's my one-of-a-kind Wüsti.

...at some point he was going to be called Ratz after Ratzeburg, but everytime I think of him, my mind always brings up the name Wüsti. So he's Wüsti.

---

Wüsti tässä on aavikkokettu eli fennekki. Tai Wüstenfuchs kuten niitä saksaksi sanotaan. Ketut ovat lempparieläimiäni kuten kaikki varmaan tulevat huomaamaan jossain vaiheessa, koska keräilen kaikkea kettuaiheista. Yritän aina matkoilta löytää jotakin ketukasta matkamuistoksi. (No ei ehkä Ruotsista aina kun siellä tulee käytyä niin usein. Olisin pulassa kaikkien niiden kettuisten asioiden kanssa. ^^;; )

Tapahtuipa sillä lailla että Wüsti napotti odottamassa minua pienessä antiikkikaupassa Ratzeburgissa, missä kävimme päiväretkellä samaisella Hampurin matkalla josta palasin vähän aikaa sitten. Siellä se oli tungettuna hyllylle muiden vanhojen lelujen joukkoon, vain suloinen pikku naama oli näkyvillä ja jotenkin ne hunajanruskeat lasisilmät vetosivat minuun sieltä kaapin perältä. Tunnistin Steiffin pehmolelutehtaan eläimille tyypillisen pienen hopeisen napin vasemmassa korvassa, sekä Steiff-omaisen ilmeen eläimen kasvoilla.

Ensivilkaisulta luulin että kyseessä olisi jonkinsortin koira, mutta kun pyysin kaupan pitäjältä että saisin tarkastella otusta lähempää, Wüstin ketunhäntä tuli näkyville. Siitä hetkestä lähtien oli ihan päivänselvää että Wüsti lähtee minun kanssa kotiin. :-) Kyllä kettu kettufanin tunnistaa ja järkkäsi anovalla katseellaan itselleen kodin. Ovelaa..

Myöhempi tutkimusmatkailu netissä paljasti että Wüsti on 1960-luvulta ja on kuin onkin aavikkokettu tuotantonimeltään "Xorry". Se on hyvässä kunnossa, turkissa ei ole kulumaa ja sitä on selkeästi säästelty liian rajulta leikkimiseltä. Se, että alkuperäiset tuotelaput puuttuvat, laskee hieman keräilyarvoa, mutta se ei minua haittaa, koska Wüsti on rakas ja ainutlaatuinen minun Wüstini.

...jossain vaiheessa sille piti tosin tulla nimeksi Ratz Ratzeburgin mukaan, mutta aina kun ajattelen sitä mieleen nousee nimi Wüsti joten Wüsti se sitten on.


From the same antiquities shop I found this old photograph - I'm quessing it's from the early 20th century. I might have mentioned in Souvenirs from Liminka-post that I collect old photographs especially of bearded gentlemen.

He's bearded, stylish and has fun at the beach with birds. This photo is one of my favorite things ever. ^__^
There's something utterly poetic about this picture. The way the waves break in the background, how the wind has caught hem of the man's coat, the way the birds almost look like they stand still in mid-air. The slight smile that curves his lips.

Somehow, whoever he was, I hope he had a good life.

---

Samasta antiikkikaupasta löytyi myös tämä vanha valokuva jonka arvelen olevan 1900-luvun alusta. Saatoin mainita siitä matkamuistoja Limingasta-postauksessani että keräilen vanhoja valokuvia eritoten parrakkaista sedistä.

Hän on parrakas, tyylikäs ja huvittelee rannalla lintujen kanssa. Tämä kuva on yksi suosikeimmistani asioista ikinä. ^__^
Tässä kuvassa on jotain hyvin runollista. Tapa jolla aallot rikkoutuvat taustalla, miten tuuli on tarttunut miehen takin helmaan, se miten linnut näyttävät kuin leijuvat paikallaan ilmassa. Pieni hymynkare miehen huulilla.

Kuka setä olikaan, toivottavasti hänellä oli hyvä elämä.


10 comments:

  1. On kyllä! Ihania matkamuistoja sinulla. Pehmolelut ovat aina pop; Wüsti on niin lysti. ;-D Ja etenkin tuo vanha valokuva hurmaa minut. Se on niin kaunis, että voisin vaikka printata sen ulos koneelta ja teipata seinään. :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hii, kiitos kommentista. :3
      Minullekin tulee Wüstistä mieleen riimipari lysti. ^__^ Siksi se kuulostaakin niin hauskalta~
      Voin kokeilla skannata tuota valokuvaa jossain vaiheessa jos siitä saisi paremman tulosteen siten.

      Delete
  2. Virheettömän kuntoinen Steiffin aavikkokettu on todellinen löytö! En muista ikinä nähneeni sellaista.
    Kuka hyvään tuo kuvan äijä on ollut, hän on hyvin rohkea. Nuo isot merilokit ovat vahvoja ja kiivaita lintuja. Ukon on täytynyt olla linnuille tuttu koska ne eivät ole paenneet. Lokkikuiskaaja. Olen vähän kateellinen. Lokit ovat suuremmoisia lintuja mutta useimmiten niin arkoja ettei niiden kanssa veljeily onnistu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sama täällä, uudempia aavikkokettuja olen kyllä nähnyt mutta en tällaista vanhaa ikinä missään. Siksi olen Wüstistä ihan pähkinöinä. ^3^

      Hei, mielenkiintoista tietää tuollainen yksityiskohta. En tiedä linnuista oikein mitään ja olen merilokkeja joskus nähnyt etäältä. Tavalliset lokit Helsingin torilla kyllä napsivat makkarat turistien leiviltä siekailematta mutta ne taitavat olla eri juttu kuin kookkaat merilokit. ;-)

      Kuvan mies saa taas enemmän luonnetta tämän tiedon perusteella. Alkaa kiehtoa entistä enemmän kuka hän on ollut.
      Kuva on tästä lähin Lokkikuiskaaja-setä-kuva.

      Delete
  3. Ketut <3
    Ihana uusi sana, ketukasta :D Tuo kettusesi on kyllä ihana isoine korvineen ja ilmeineen. Minähän en näistä pehmoista tiedä juuri mitään, mutta on mukavaa lueskella kun tulee uutta tietoakin.
    Hieno tuo vanha valokuva! Tuo tunnelma siinä, meri kuohuu taustalla ja mies näyttää olevan normi puuhissaan. Jotkut ruokkii puluja, toiset lokkeja :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ketut todellakin <3. ;-D
      Hihi, minusta on hauska keksiä tällaisia sanaväännelmiä. Kiva kun tykkäät Wüstistä~

      Välillä minua ihmetyttää miten onnistun löytämään tällaisia jänniä juttuja ihan sattumalta. Suurin osa vanhoista valokuvista tuollakin liikkeessä oli sellaisia peruspönötyksiä. Ja sitten sieltä välistä osuu käteen tällainen erikoisuus. Siinä tosiaan on melko erityislaatuinen tunnelma, etenkin kun kuvaa katsoo ihan oikeasti luonnossa. Lienenkö liian taikauskoinen, mutta joskus tulee sellainen olo että jotkut asiat on tarkoitettu minun löydettävikseni. O__O

      Pulujen ruokkiminen minullekin tuli tästä mieleen. Tosin setä syöttää näitä lokkeja suoraan ilmasta. Extreme-linnunruokkimista~

      Delete
  4. Oh, foxes... I have a soft spot for them as well :)

    On muuten hauska lukea kaikista näistä eri asioista mitä keräilet. Kokoelmasi kuulostaa jännittävältä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos. :3 Kiva että tyksit~
      Varmaan esittelen juttuja blogissa pikkuhiljaa. Jotenkin hauskaa tuoda näitä esineitä esille blogissa että muutkin voivat mahdollisesti ihastella niitä (tai kauhistella mitä kummaa haalin nurkkiini, heh. X''D)

      Mutta voisin myös joskus kutsua sinut, Darkin ja Tiirikan luokseni nukkemiitin merkeissä jos haluatte tulla. Kämppäni on aika sekametelisoppa figuurien, lelujen ja muiden keräilyjuttujen vallatessa alaa. :3

      Delete
  5. Voiiiii, Wüsti on niin suloinen <3<3 Kuinka iso se on? Koen sen tuosta kuvasta avaimenperän kokoiseksi. Ja nimi on supersöpö, Wüsti, Wüsti, Wüstiii~~ siitä tulee muuten hieman mieleen Wursti :D

    Ja tuo valokuva on aivan mahtavan näköinen! Justiinsa runollinen niin kuin sanoit! Tuo vanha parrakas setä mustassa asussaan ruokkii lokkeja suoraan ilmasta, ja taustalla kuohuu aallot! Tekisi itsekkin mieli alkaa keräilemään vanhoja kuvia, ihan innostuin tuosta! Mistäs vanhoja valokuvia yleensä löytää ja paljon ne maksaa? C;

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aww, kiitos~ :3
      Aa, tosiaan, tästä kuvasta ei juuri saa käsitystä kokoluokasta. Mitäs nyt sanoisin, olisiko se jotain 20 cm korkeimmasta kohdasta eli korvannipukasta etutassuun? Isompi siis kuin avaimenperämaskotti mutta kuitenkin melko pikkuinen pehmolelu. Sellainen kädessäpidettävä, sopivan kokoinen. :3
      Hihi, Wursti, makkarainen. :''D Würstli~

      Vanhoja kuvia voi metsästää antiikkiliikkeistä ja erilaisista messuista/antikvariaateista, osto-ja-myyntiliikkeistä... Hinta riippuu paljon kuvan myyjästä, aiheesta, kunnosta, iästä. Eli mitään sellaista perushintaa ei ole, tapauskohtaisia hintoja usein. Peruskuvista olen maksanut sellaisen 7-16 euroa kappaleelta. Joskus voi saada tingattua jos ostaa esim. useamman kuvan tai muuta tavaraa liikkeestä. Kannattaa muutenkin kysyä "päivän hinta" aina käytettyä tai vanhaa tavaraa ostaessa. :-)

      Delete